Blogi: Aineisto hallussa

Thursday, February 23, 2012

RAW, JPEG vai molemmat? Parhaat vinkit sujuvaan työskentelyyn


RAW-tiedostoon tallentuu kaikki minkä kameran kenno suinkin havaitsee. Se on siis mitä aidoin originaali.

Muutoksia siihen ei pysty tekemään. Niinpä kuva tallennetaan usein käsittelyn jälkeen JPEG-muotoon. Se taas sopii mitä parhaiten käyttötiedostoksi.

RAW onkin valokuvaajan lähdekoodi ja JPEG valmiiksi käännetty käyttövalmis ohjelma, softa-analogiaa lainatakseni.

Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen. Miten näitä tiedostomuotoja tulisi käyttää? Vai tulisiko? Mikä on Digital Negative (DNG) tiedoston rooli?

Tutustutaanpa asiaan tarkemmin...

RAW-kuva on originaali, muttei säilytettävissä
RAW-tiedosto on kameran kennon suora tallennus muistiin. Kuva tallennetaan RAW-tiedostoon siten kuin se kennolta sähköisesti luetaan. Kyse on siis hyvin teknisestä tiedostomuodosta. RAW-tiedosto ei yleensä sisällä kuvasta ihmiselle, ei edes koneelle, ymmärrettävää kuvaa. Sen sisällä oleva kuvadata on vähän kuin negafilmiä katsoisi: hahmot tunnistaa, värejä ja valoja ei.

Jokaisella valmistajalla on oma formaattinsa ja siitäkin omat versiot eri kennoperheille. Niinpä RAW-tiedostomuotoja oli hetki sitten jo 220! Jokainen näistä on valmistajan tarkoin vartioima salaisuus. Tiedostomuodon speksejä ei ole mistään julkisesti saatavilla.

Kuvan esittämiseksi kennon data pitää käsitellä algoritmin läpi valokuvaksi. RAW-tuella varustetut kuvankäsittelyohjelmat osaavat muuntaa kuvan lennossa. Muutoksia RAW-tiedostoon ei voi tallentaa, vaan ne on tallennettava johonkin avoimeen tiedostomuotoon, esimerkiksi JPEG-kuvaksi. Monet asettavat kameran tuottamaan rinnalle JPEG-tiedoston jo valmiiksi (RAW+JPEG). Yleisesti uskotaan, että RAW-tiedostojen tulkintaan käytettävät algoritmit kehittyvät ajan kanssa. Niinpä vanhoista RAW-kuvista voidaan aikanaan saada parempia kuvia kuin mitä niistä saatiin kuvien ottohetkellä.

JPEG-kuva on helppo käyttää, mutta huono muokata
JPEG on mitä mainioin formaatti kuvan jakamiseen ja käyttämiseen. Siinä kuva on lisäksi pakatussa muodossa, joten tiedostokoko on varsin pieni. JPEG-tiedosto aukeaa kaikilla laitteilla ja kuvaa voi käyttää ilman kuvankäsittely- tai taittosovelluksia. Pakattuna tiedoston liikuttelu ja tallennus on helppoa.

Pakkaus hävittää kuitenkin informaatiota. Ja vielä enemmän sitä katoaa jos JPEG-kuvaa jatkokäsitellään. Niinpä se on varsin huono muoto originaaliksi.

DNG-kuva on askel oikeaan suuntaan
RAW-tiedosto on siis originaali ja sisältää kaiken minkä kenno on kuvaustilanteessa talteen saanut. Mutta suljetut tiedostoformaatit tarkoittavat, ettei tulevaisuudessa ohjelmistoissa ole välttämättä tukea kaikille nykyisin tuetuille versioille. Jokaisen RAW-formaattin toteuttaminen maksaa ohjelmistotaloille, joten on todennäköistä että seuraavassa isommassa uudelleenkirjoituksessa ei enää viitsitäkään koodata tukea jollekin markkinaosuudeltaan pienelle tiedostoformaatille. Tai sadalle sellaiselle.

Tässä kohtaan kuvaan astuu Digital Negative eli DNG-tiedostoformaatti. Se tarjoaa kaiken minkä RAW, mutta on avoin. Jos RAW-tiedoston muuntaan DNG-tiedostoksi, informaatiota ei katoa. Sen sijaan DNG:n määritykset ovat julkisia, joten tuen voi kuvitella olevan tarjolla myös tulevaisuudessa.

DNG:hen voidaan lisäksi tallentaa muutoksia. Niinpä siihen voi tallentaa käsitellyn kuvan. Ja näyttöversion kuvasta.

Tuhoamaton kuvankäsittely pitää originaalin tallessa
DNG tarjoaa myös mahdollisuuden niin sanottuun tuhoamattomaan kuvankäsittelyyn. DNG-tiedostoon voidaan tallentaa alkuperäinen kuva ja sen lisäksi siihen tehdyt toimenpiteet, jotka toistetaan aina kuvaa avattaessa. Kuvaa ei siis tarvitse tallentaa muutettuna. Tuhoamattomalla työtavalla käsitelty kuva on siis myöhemmin avattavissa ja siitä on tehtävissä uusi versio josta on tiputettu vaikkapa rajaus pois. Tällöin saadaan rajaamaton kuva muuten alkuperäisillä käsittelyillä. Näppärää. Ja kuvaa suojelevaa.

DNG ei kuitenkaan ole käytännöllinen käyttötiedosto. DNG:n käsittely vaatii vielä erikoissovelluksia. Niinpä sellaista ei tuosta noin vedetä presikseen, tai webbiin.

Pidä lähdetiedosto ja käyttövalmis versio yhdessä
Tässä kuvaan astuu softa-alalta tuttu analogia: lähdekoodi ja käännetty käyttövalmis versio. Softastahan tehdään lähdekoodi, josta käännetään käyttäjille jaettava asennusvalmis ja käyttövalmis paketti. Näin pitää toimia myös kuvien ja monen muun aineiston suhteen.

Kuvasta pidetään siis tallessa lähdekoodi, eli esimerkiksi DNG, ja siitä tehdään käyttövalmis käsitelty JPEG-tiedosto. Sama koskee myös grafiikkaa. Silloin lähdekoodina on esimerkiksi Illustrator-tiedosto ja käyttövalmiina vaikkapa EPS ja/tai JPEG.

Kuvan lähdetiedostona voi DNG:n sijaan olla RAW tai miksei Photoshop-tiedostokin. Viimeksi mainitut eivät ole oikeita valintoja pitkäaikaiseen säilyttämiseen, mutta 1-2 vuoden tähtäimellä toimivat varmasti.

Tehokkaan työnkulun 6 vaihetta

  1. Jos kamerasi tukee RAW-formaattia, käytä sitä, vaikket tarvitsisikaan vielä. Jos et juuri käsittele kuvia, käytä RAW+JPEG-asetusta, niin saat käyttövalmiin version saman tien.
  2. Muunna RAW DNG-tiedostoksi sisääntuonnin yhteydessä, jos haluat tehdä kaiken oikein. Välttämätöntä se ei yrityskäytössä yleensä ole.
  3. Tee muutokset tuhoamattomilla työtavoilla. Voit käyttää DNG:tä tai tallentaa Photoshopiin muutokset. Ole kuitenkin tarkkana, ettet vahingossa kirjoita alkuperäistä yli muutoksillasi.
  4. Pidä kuitenkin lähdetiedosto (RAW, DNG tai Photoshop) samassa hakemistossa kuin jakokelpoinenkin. Käytä samaa nimeä, mutta eri päätettä tiedostonimissä. Nimi yhdistää saman kuvan ja pääte kertoo version. Näin löydät eri versiot myöhemminkin.
  5. Muista kirjoittaa metatiedot.
  6. Vie getImageRightiin talteen kaikki tiedostoversiot. Jos tiedoston versiot ovat samassa hakemistossa, saat ne sisään kivuttomasti.
Muista, ettet ole sidottu yhteen lähdetiedostoon ja yhteen käyttövalmiiseen tiedostoon. Välillä tarvitset monta. Esimerkiksi logosta voit tarjota sekä EPS, että JPEG version lähdetiedoston lisäksi. Tai pidä RAW,  Photoshop ja JPEG tallessa, jos et käytä DNG:tä. Kunhan tiedostot ovat samassa hakemistossa, samalla nimellä mutta eri päätteellä, homma toimii kivuttomasti.